KORPUSLINGVISTISTÄ TARKASTELUA VAMMAIS-SANUEEN MERKITYKSISTÄ LEHTI- JA VERKKOTEKSTEISSÄ
TAUSTA JA MERKITYS
Suhtautumiseen vammaisuutta ja vammaisia kohtaan on yritetty vaikuttaa viimeksi YK:n vammaisten oikeuksia koskevalla yleissopimuksella vuodelta 2006. Syrjintäkiellon lisäksi keskeinen edellytys sopimuksen tavoitteiden toteutumiselle on yleinen asennemuutos, minkä aikaansaamiseksi jäsenvaltiot sitoutuvat edistämään stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamista sekä lisäämään tietoisuutta eri vammoista ja vammaisten henkilöiden positiivisesta vaikutuksesta yhteiskunnan monimuotoisuuteen. Suomen valtioneuvoston vammaispoliittisen selonteon (2006) mukaan asenneilmasto on muuttunut myönteisemmäksi, mutta vammaisia henkilöitä pidetään edelleen “kohteina” ja ihmisinä, jotka viihtyvät vain omissa ryhmissään. Vammaisista ihmisistä on stereotyyppinen ja homogeeninen kuva, eikä vammaisia nähdä yksilöinä.
Aiemmista lingvistiikan tutkimuksista mm. Pason työkykydiskurssin tutkimus “Työkyky merkitsee” on aihetta sivuava, sillä vammaisuuden yhteydessä puhutaan usein työ- ja toimintakyvystä. Tiililän tekstintutkimus “Tekstit viraston työssä” perustuu vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalveluasiakirjoihin. Reinikainen (2007) tarkastelee tutkimuksessaan teksteissä annettuja merkityksiä vammaisuudelle ja vammaisena olemiselle. Deb Martin (2003) on tutkinut vammaisuuden käsitettä oppikirjoissa mm. retorisen näkökulman ja kriittisen diskurssianalyysin pohjalta.
TAVOITE
Tutkimukseni tavoitteena on selvittää vammaisuuteen sisältyneitä tulkintoja, odotuksia, arvoja ja asenteita. Vammaisuutta tarkoittava lekseemi näyttää kantavan mielikuvia ja merkityksiä avuttomuudesta, säälittävyydestä ja vajavaisuudesta. Tarkastelen tutkimuksessani vammaisuuden lingvististä olemusta julkaistujen lehti- ja verkkotekstien kautta ja pyrin selvittämään suhtautumisen ja kielen välistä yhteyttä.
Tutkimusongelmani ovat:
- Mitä sanoja, käsitteitä ja kollokaatteja vammaisuudesta puhuttaessa käytetään? Miten lekseemit vaikuttavat vammais-sanueen merkityksiin?
- Heijastaako kieli ja erityisesti vammais-sanueen käyttö yhteyksissään suhtautumista vammaisiin ja vaikuttaisivatko kielessä käytetyt ilmaukset asenteisiin?
AINEISTO JA METODIT
Tutkimusaineistonani ovat vammaisia käsittelevät Helsingin Sanomien 2000-luvun lehtitekstit, Suomi24.fi-sivuston Vammaiset-keskustelupalstalla sekä valituissa blogeissa julkaistut verkkotekstit. Näin tarkastelun kohteena ovat sekä toimittajat, tavalliset ihmiset että asianosaiset sen suhteen, miten lekseemin merkitys muodostuu heidän kirjoittaessaan vammaisista. Käytän korpustyökalua (tällä hetkellä vaikuttaa, että päädyn AntConc-ilmaisohjelmaan), jonka avulla voin poimia konkordansseja, kollokaatteja ja leksikaalisia hahmoja sekä tehdä niistä frekvenssitaulukoita ja tilastollisia laskelmia.
Tarkastelen tutkimusaineistoani korpuslingvistisin metodein ja tutkin erityisesti vammais-sanueen kollokaatteja sekä sanueen semanttista prosodiaa ja preferenssiä selvittääkseni sanueen merkityksiä. Semanttista prosodiaa kuvataan yleensä merkityspiirteillä positiivinen ja negatiivinen. Semanttinen preferenssi on lekseemin ja sen läheisyydessä usein esiintyvän kollokaatin merkityspiirteen
suhde eli leksikaalis-semanttinen myötäesiintymä. Selvitän kontekstin merkityksistä nousevia piirteitä korpuslingvististen metodien avulla. Korpuslingvistiikan mukaan merkitykset ovat käyttöä, mutta ne ovat näkymättömiä, ja vasta kun tarkastellaan laajaa sanojen tekstikokoelmaa, voidaan tutkia merkityksiä. Kollokaatiot esiintyvät tarkasteltavana olevan lekseemin yhteydessä toistuvasti, ja ne toimivat ja valitaan käyttöön suhteessa kontekstiin ja sen määräämiin merkityksiin.